ISS:llä juhlitaan kesällä monia valmistujaisia, kun ensimmäisen ISS Insinööriohjelman opiskelijat saavat todistuksensa. Tuoreet talotekniikan insinöörit Mari Ahtola ja Jukka Repo kertovat, millä eväillä opiskelu työn ohessa onnistui.
Ensimmäinen ISS Insinööriohjelma pyörähti käyntiin marraskuussa 2018, kun 30 kiinteistön ylläpidon ammattilaista ryhtyi opiskelemaan työn ohessa talotekniikan insinööreiksi. Ohjelmaan pääsi mukaan osaajia monista eri lähtökohdista, asentajista aluepäälliköihin. Kertyneen työkokemuksen määrä vaihteli kolmesta kolmeenkymmeneen vuoteen.
Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin ensimmäiset opiskelijat ovat saaneet tutkinnon suoritettua. Tampereen alueella kiinteistöhuollon palveluesimiehenä työskentelevä Mari Ahtola puristi opinnot pakettiin jo maaliskuun lopussa.
– Siinä kyllä putosi iso taakka hartioilta. Tiukka deadlinejen ja aikataulujen seuraaminen helpottui. Oli mahtava fiilis, kun koulun lähettämä todistus tuli kotiin. Silloin asia konkretisoitui: tämä on nyt tässä, ja saavutusta ei voi kukaan ottaa minulta pois. Siihen asti olikin hieman sellainen olo, että keksiikö joku vielä jotain lisätehtävää, Mari kertoo.
Asiakkuuspäällikkö Jukka Repo jakaa samat tunnelmat. Hänelle viesti valmistumisen hyväksymisestä kilahti postilaatikkoon toukokuun alussa.
– Matkan varrella on ollut paljon odottamista ja jännittämistä. Ehkä siksi tätä saavutusta ei vielä ole oikein sisäistänyt. Vielä muutamaa päivää ennen valmistumista sain soiton, että lähettämästäni valmistumisilmoituksesta puuttuu opinnäytetyöhön liittyvä linkki. Aikaa linkin liittämiselle oli vain tunteja. Hyvä, että saivat minut kiinni, naurahtaa Jukka.
Uutta otetta arkityöhön
ISS Insinööriohjelma pitää sisällään samat vaatimukset kuin muutkin vastaavat ammattikorkeakoulututkinnot. Opintojen toteutuksesta vastaa Metropolia Ammattikorkeakoulu.
– Tämä on ollut todella mahtava mahdollisuus, josta olen erittäin kiitollinen. Kun olen asiakkaiden kanssa aiheesta puhunut, niin on ilmeisen ennenkuulumatonta, että näin isoja koulutuksia järjestetään ja että niihin saa käyttää myös työaikaa. Olisi ollut paljon isompi kynnys lähteä opiskelemaan kokonaan omalla rahalla ja ajalla. Ja kyllähän yrityskin ohjelmasta hyötyy, joten kyseessä on kaikin puolin win-win-tilanne, Mari sanoo.
Jukalle yksi kimmoke opiskeluun oli ammatillisen pätevyyden hankkiminen. Kiinteistöhuoltoalan kilpailutuksissa on yhä useammin edellytyksenä, että tarjotun organisaation osaaminen osoitetaan myös koulutuksellisen pätevyyden kautta.
– Insinöörin paperit eivät ehkä mullista arkityötäni, mutta tutkinnolla todennettu osaaminen on silti arvokasta. Opinnoista tarttui mukaan myös paljon uusia taitoja. Olen huomannut, että nyt tulee otettua kontolleen uudenlaisia projekteja, joihin insinööriosaaminen tuo perusteita. Ehkä asiakaskin saattaa ajatella, että nyt, kun kaverilla on asianmukainen koulutus, voidaan vähän koeponnistaa, mitä hänestä saa irti, pohtii Jukka.
– On kunnia-asia, että olen saanut osallistua tällaisen kurssin pilottiryhmään. Hienoa on sekin, että ISS on tarjonnut myös tällaiselle hieman kokeneemmalle, viisikymppiselle tekijälle tilaisuuden hakea osaamiselleen vahvistusta, Jukka jatkaa.
Kurinalaisuus ja ryhmän tuki johtavat tutkintoon
Niille, joita sama opintopolku kiinnostaa, Marilla ja Jukalla on lukuisia käytännön neuvoja.
– Olennaista on kurinalaisuus ja aikatauluttaminen. Arvioitu työmäärä yhtä opintopistettä kohti on 28 tuntia, ja kokemukseni mukaan se ei ole kaukana toteutuneesta. Tämä on tulevienkin insinööriopiskelijoiden hyvä tiedostaa. Tutkintoon vaaditaan 240 opintopistettä, joten siitä voi alkaa laskea tarvittavaa ajankäyttöä. Onneksi työ ISS:llä on opettanut systemaattisuuteen. Ilman sitä taitoa omasta opiskelusta ei ehkä olisi tullut mitään, Jukka sanoo.
Molemmat korostavat jatkuvan tekemisen merkitystä – mieluummin joka päivä vähän opintoja kuin kerran viikossa paljon.
– Koulutus etenee aika ripeästi. Jos aikoo pysyä valmistumisrytmissä, aikatauluista täytyy pitää kiinni. Mikäli jäät heti alussa muiden tahdista, kiinni kurominen ei tahdo onnistua, vaikka oma opintoryhmä auttaakin kykyjensä mukaan. Leikkiin ei kannata lähteä, jos ei ole valmis käyttämään opiskeluun välillä myös iltoja ja viikonloppuja. Ja on tärkeää kertoa kotiväellekin, että opinnot nielevät osan vapaa-ajasta, Mari muistuttaa.
Molemmat pitävät opintojen ehdottomasti parhaana kokemuksena työskentelyä oman opintoryhmän kanssa.
– Ryhmän tuki ja hyvä porukkahenki on ollut käytännössä välttämätön onnistumisen edellytys. Meitä oli mukana hyvin monenlaisella työkokemus- ja koulutustaustalla, ja jokaisen vahvuuksia tarvittiin, Jukka linjaa.
– Suurin osa tehtävistä tehtiin ryhmissä ja porukalla, yleensä luurit päässä etäyhteyksien välityksellä, ja siitä oli ihan valtava tuki. Aina joku osasi jonkin asian hyvin, joten kenenkään ei tarvinnut jäädä jumiin. En edes uskalla katsoa, kuinka monta tuhatta Whatsapp-viestiä ryhmämme on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana vaihtanut, Mari sanoo.
Pilottiryhmän kokemukset käyttöön
Sekä Mari että Jukka toivovat, että ISS Insinööriohjelma saa jatkoa.
– Me olemme toimineet pilottiryhmänä, ja piloteissa on aina myös omat lastentautinsa. Nyt varsinkin opinnäytetyöhön liittyvät järjestelyt ovat vaatineet opiskelijoilta paljon omaa aktiivisuutta. Olen kuitenkin varma, että seuraava ryhmä pääsee monien käytännön asioiden osalta helpommalla, Mari vakuuttaa.
Opintojen kuluessa pilottiopiskelijat ovat pyrkineet antamaan paljon palautetta, jotta räätälöityä koulutusta voidaan kehittää entistä paremmaksi. Yhtenä kehitysideana Jukka mainitsee, että hankkeen ohjausryhmään on jatkossa hyvä saada myös opiskelijaedustus. Ohjausryhmän kautta opiskelijoiden näkemykset kulkisivat paljon tehokkaammin eri osapuolten tietoon.
Myös vertaistukeen kannattaa panostaa – etenkin nyt, kun talosta jo löytyy ISS Insinööriohjelman suorittaneita.
– Jatkossa voisin mielelläni olla tukihenkilö sellaiselle, joka tähän koulutukseen lähtee mukaan, molemmat lupaavat.
