Marjo Kirkkomäki kertoo, millaista siivoojan työ on kahdessa hyvin erilaisessa ympäristössä – ja millainen on ollut yllättävin asiakaskohtaaminen.
"Olen 32-vuotias pohjanmaalainen, syntyisin Kauhavalta ja koko ikäni Seinäjoen alueella asunut. Avomies on myös tältä seudulta, löytyi 16 vuotta sitten koulusta, joten puolet elämästä on menty yhdessä.
Pari vuotta sitten valmistuin laitoshuoltajaksi. Olin siivonnut kouluja Seinäjoen kaupungilla, kun huomasin ISS Palveluiden työpaikkailmoituksen, jossa haettiin siivoojaa ammattikoululle, koulutuskeskus Seduun. Sain paikan ja pääsin jatkamaan töitä tavallaan tutussa ympäristössä, vaikka työnantaja oli uusi.
Ammattikoululla tein vuoroa kello 12:sta 20:een. Vuodenvaihteessa Verohallinnon Seinäjoen toimipiste ja ELY-keskus siirtyivät ISS:n asiakkaiksi ja tuttu esimies toivoi, että menisin jatkamaan työtä tähän uuteen ympäristöön. Samalla työvuoroni muuttui alkamaan kello 6 aamulla. Enää muutos ei tunnu ihan mahdottomalta, vaikka aluksi oli aika erikoista, kun olin tottunut heräämään kymmeneltä ja nyt kello soi 4.30.
Siivoojan työ on tosi erilaista kohteesta riippuen. Omalla kohdallani teiniympäristö on nyt vaihtunut aikuisten ympäristöön, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että tervehtimistä tapahtuu päivän aikana paljon aiempaa enemmän, puolin ja toisin. Koululla välillä tuntui, etteivät teinit huomaa, vaikka olisin päältä kävellyt.
Parasta työssäni ovat ehdottomasti ne kerrat, kun työkaverit tai asiakkaat ovat huomioineet positiivisesti, sanoneet jotain kaunista työnjälkeen ja joskus omaan persoonanikin liittyen. On vaikkapa kehuttu, että varastotkin kiiltävät. Sellainen jää korvien väliin.
Kerran olin siivoamassa ruokalaa, kun joku tuli sanomaan, että hän oli jo pitkään halunnut kertoa, että olen kaunis. Se oli niin älyttömän yllättävää, että tietysti vähän häkellyin, mutten ollut kuitenkaan niin häkeltynyt kuin sanoja itse. Se oli todella mukava kohtaaminen. On tietysti ihanaa, että joku ajattelee niin, mutta olin myös todella vaikuttunut siitä, että hän uskalsi tulla terveisensä kertomaan, vaikka häntä selvästi jännitti. En ole varma, olisinko itse yhtä rohkea.
Vapaa-ajalla lenkkeilen, luen ja laitan ruokaa. Viikonloppuisin yritän valmistaa isompia annoksia ja vien ruokaa sitten töihinkin lounaaksi. Ranskanperunoista tykkään kyllä yhä liian paljon.
Kaikille ISS:läisille haluan toivottaa aurinkoista kevättä ja jaksamista. Pitäisikin sopia pian treffit vanhojen työkavereideni kanssa, jotka jatkavat hommia koulutuskeskus Sedulla."
