Siirry suoraan sisältöön
Tervetuloa lounaalle, lelukaverit!

Kastellin monitoimitalossa Oulussa kouluruokailuun on tuotu juhlan tuntua teemapäivien avulla. Kävimme katsomassa, miten 14.2. pidetty Pehmolelut mukaan lounaalle -teemapäivä sujui. Kastuiko Kalle-apinan nenä tomaattikastikkeesta? Ahmiko joku pehmoista liikaa vaaleanpunaista jälkiruokaa?

Oulussa syvin kaamos alkaa jo taittua ja päivä pidentyä. Helmikuisena aamupäivänä pakkasta on vain yksi aste, mutta se on saanut Kastellin monitoimitalon päiväkodin pihalla temmeltävien lasten posket punoittamaan.

Tunnelma esikoulun puolella on odottava, kun eskarilaiset valmistautuvat lähtemään lounaalle pehmolelut kainaloissaan. Tavallisesti pehmolelut pysyvät kotona, mutta tänään 14.2. Niki-niminen nalle on kutsunut heidätkin lounaalle ystävänpäivän kunniaksi.

Pehmolelujen mukaan pääseminen on pieni – mutta pienille asiakkaille suuri – esimerkki ISS:n Service with a Human Touchista, tavasta palvella asiakas- ja ihmislähtöisemmin.

Palvelua lapsilähtöisellä otteella

ISS:n palvelupäällikkö Jaana Akkanen hääräilee ruokalassa juhlavien kattopilareiden lomassa ja katsoo, että kaikki toimii niin kuin pitääkin. ISS vastaa Kastellin monitoimitalossa useista palveluista, myös ruokailupalvelusta.

Akkanen ottaa syliinsä pehmolelut lounaalle kutsuneen valkoisen Niki-nallen ja kertoo, kuinka muutama vuosi sitten katsoi televisiosta kymmenen uutisten loppukevennystä. Kevennyksessä kerrottiin kirjastosta, jonne lapset saivat jättää pehmolelunsa yhdeksi yöksi seikkailemaan. Aamulla pehmolelut olivat tietysti liikkuneet paikasta toiseen ja eläneet ihan omaa elämäänsä.

– Minusta se oli niin kiva idea, että halusin hyödyntää sitä täällä Kastellissakin, Akkanen sanoo hymyillen.

Jaana Akkanen ja Niki-nalle.

Akkanen päätti, että hänen oma, aikuisiällä Tampereelta ostettu Niki-nallensa saisi kutsua pehmolelut lounaalle. Pehmoleluille järjestettäisiin ikioma pöytä, jotta karvakuonot eivät saisi kastiketta rinnuksilleen.

Vaikka Akkanen on idearikas ja innokas, teemapäivät syntyvät tiimin yhteistyönä.

– Minulla on aivan loistava henkilökunta, joka ideoi mukana. Teemapäivistä esimerkiksi Hampurilaispäivä on melkoinen rutistus, kun se on semmoinen hurlumhei-päivä! Kyllä teemapäivän onnistuminen vaatii, että henkilökuntakin on innostunut, Akkanen nauraa.

Kalle-apina istuu kiltisti omassa pöydässään

Lapset asettelevat pehmolelunsa ruokalassa sijaitsevalle sivupöydälle ja siirtyvät linjastolle ottamaan ruokaa. Leluille on katettu lounaaksi porkkanaa ja omenaa, joita lapset napsivat minkä kerkeävät.

6-vuotias Maxi kantaa tarjottimen pöytään. Lautasella on sitruunaista kalaleikettä ja tomaattikastiketta. Pehmolelujen pöydässä istuu Maxin pehmolelu Kalle-apina. Kalle on asunut Maxin luona siitä asti, kun pääsiäispupu toi hänet mukanaan Saksan reissulta.

– Se ei osaa vielä muuta kun hyppiä – minun avustuksellani, Maxi kertoo reippaasti Kallen taidoista.

Mutta mitäpä muuta vauvat vielä osaisivatkaan! Kalle kun on vasta nollavuotias.

Ideoita ja trendejä ravintolamaailmasta

Akkanen oli työskennellyt 16-vuotiaasta asti ravintola-alalla eri puolella Suomea, kun hän muutti takaisin kotikaupunkiinsa Ouluun muutama vuosi sitten.

Ravintolapäällikkönä, aluepäällikkönä ja ravintolanjohtajana oppia kerännyt ammattilainen luki lehdestä rakenteilla olleesta Kastellin monitoimitalosta.

– Mietin, että olisipa mielenkiintoista päästä sinne töihin ja tekemään tuollaista monitoimitalokonseptia vielä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Nyt Akkanen luotsaa Kastellin monitoimitalon ruokailua suurella sydämellä. Ideoita hän on tuonut itselleen niin tutusta ravintolamaailmasta.

– Yksi esimerkki ravintolamaisuudesta on, että olen ollut yhteydessä lehdistöön, joka on tehnyt juttuja meistä. Ei pidä odotella että joku kiinnostuu, vaan olla itse aktiivinen.

Vaaleanpunaista ystävänpäivän kunniaksi

7-vuotias Amanda lusikoi suuhunsa vaaleanpunaista vadelmapuuroa, joka on ystävänpäivän kunniaksi katettu jälkiruoka. Hän on ottanut lounaalle mukaansa koirapehmolelun, jolla on suuret silmät ja kaunis, ruskea turkki. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta ruokahalua löytyy sitäkin enemmän.

– Meidän molempien lempiruoka on ihmisten murot, Amanda kertoo.

Kouluruoista parhailta maistuvat pinaattiletut.

Kun lapset hakevat ruokailun jälkeen pehmonsa mukaan kainaloon, Amandakin on jo keksinyt pehmolelulleen nimen.

– Nyt mä keksin, sen nimi on Luu, hän sanoo ja hymyilee.

Eskarilaisten letka lähtee iloisina ja mahat täynnä ruokasalista takaisin kohti eskarin tiloja.