Kiinteistönhuollon palveluesimiestä Mari Ahtolaa, 42, ja kesätyöntekijää Risto Raukkoa, 18 ei ehkä ajattelisi yhdistävän mikään. Esimies ja alainen löysivät kuitenkin yhteisen sävelen jenkkifutiksen harrastamisesta ja samanlaisesta huumorintajusta.
ISS:llä 12 vuotta kiinteistönhuollon tiimissä työskennellyt Mari Ahtola huomasi kuusi vuotta sitten paikallislehdessä ilmoituksen, jossa amerikkalaisen jalkapallon pariin toivottiin uusia harrastajia. Mari piti itseään epäurheilullisena, mutta amerikkalainen jalkapallo kuulosti omalta.
– Jäin heti ensimmäisistä treeneistä lajiin koukkuun. Parasta oli lajin fyysisyys ja kontakti, ja joukkueessa oli ilokseni saman henkisiä naisia. Kahden kuukauden harrastamisen jälkeen pelasin jo ensimmäisen SM-sarjan pelini, Mari muistelee ja hörppää aamukahviaan ISS:n huoltohallilla Tampereen Leinolassa.
Samassa aamukahvipöydässä istuu toinen jenkkifutaaja, 18-vuotias Risto Raukko. Hän siirtyi länsirannikon pelikentiltä täksi kaudeksi Tampere Saintsiin näyttämään taitojaan miesten joukkueessa ja U19-joukkueessa.
Ulospäinsuuntautunut Risto oli kiinnittänyt Marin työkaverin huomion, ja hän suositteli Ristoa kesätyöntekijäksi Marin tiimiin. Kun työhaastattelussa huumorintajukin vielä osui yksiin, kesätyö oli Riston.
Treeneissä pää nollaantuu
Perjantainen aamupäivä on raukea, ja lämmin elokuun sade rummuttaa huoltohallin peltikattoon.
Sade ei ehkä ole mukavin mahdollinen työskentelysää Ristolle, jonka työtehtävänä on ulkoalueiden hoitaminen Tampereen ja Nokian alueella. Jenkkifutiksen treeneissä hän on kuitenkin tottunut säähän kuin säähän.
Taas tänään Risto vaihtaa työpäivän päätteeksi ISS:n työvaatteet treenivarusteisiin ja kääntää pään treenimoodiin. Pelinrakentajana hän on hyökkäyksen aivot, ja pään pitää olla treeneissä täysillä mukana. Kavereiden kesken vaativaa pelaamista kutsutaan puolivitsillä työksi.
– Välillä treenaaminen on raskasta, mutta suurimmaksi osaksi se on kyllä sairaan hauskaa, Risto hymyilee.
Kukkaistutuksia ja nurmikonleikkuuta siinä ei ainakaan ehdi miettimään.
Räväkän Marin luotsaamassa kiinteistönhuollon tiimissä on Riston lisäksi 11 vakituista työntekijää ja lisäksi muutama muu kesätyöntekijä.
Esimiehenä Mari on tunnollinen.
– Kannan liiankin helposti työasioita mukanani vapaa-ajalle. Kun olen treenaamassa tai valmentamassa, pää nollaantuu työasioista. Eikä siitä fyysisestä kunnostakaan haittaa ole, vaikka tässä toimistotöitä tehdäänkin, Mari summaa harrastuksensa hyviä puolia.
Jenkkifutis täyttää helposti koko vapaa-ajan
– Aa tuossahan se pomo menee, Risto naureskelee, jos näkee Marin kentän laidalla.
Esimiehen näkeminen vapaa-ajalla ei tunnu ahdistavalta, sillä töissäkin on rento ja mukava ilmapiiri, ja työntekijät ovat kavereita keskenään.
– Työt täytyy kuitenkin hoitaa kunnialla, Mari kommentoi ja kertoo olevansa vaativa esimies.
Riston itsensä löytää kentältä usein.
– Pelaan junnusarjassa, miestensarjassa ja kevään pelasin myös maajoukkueessa, kun sinne tarvittiin pelinrakentajaa. Lähes kaikki vapaa-aika meneekin joko treeneissä, peleissä tai junnuja valmentaessa, Risto luettelee.
– Harrastaminen leviää helposti moneen suuntaan, Mari naurahtaa.
Myös hänen arki-iltansa ja viikonloppunsa kuluvat samoissa merkeissä. Puolustuksen linjaa pelaava Mari on pelannut naisten ykkösdivaria ja SM-sarjaa voittaen SM-pronssiakin. Lisäksi hän toimii Tampere Saintsissa apuvalmentajana naisten joukkueessa ja joukkueenjohtajana 19-vuotiaiden naisten maajoukkueessa.
Harrastuksesta itsevarmuutta ja johtamistaitoja
Mari on ehtinyt lopettaa jenkkifutiksen pariin kertaan ja myynyt varusteetkin, mutta aina kun kesä tulee, rakkaus lajiin syttyy uudelleen.
– Jotakin koukuttavaa siinä on, Mari pohtii.
Harrastuksen haastavuus on kasvattanut molempia ISS:läisiä.
– Treeneissä pätee sama kuin työelämässä: Duuni täytyy tehdä hyvin, jos haluaa eteenpäin. Lisäksi on pakko olla tiimipelaaja, jos haluaa pärjätä, Mari kertoo.
Valmentajana toimiminen tarkoittaa johtajaroolin ottamista. Johtajarooli on opettanut Marille itsevarmuutta vetää palavereja ja esiintyä muiden edessä.
– Myös minä olen oppinut lajista johtamistaitoja – ja näin vähän erakkoluonteisena ulospäinsuuntautuneisuutta, Risto sanoo.
Mari kiittelee Riston oma-aloitteisuutta ja toimeen tarttumista, jotka ovat nekin todennäköisesti peräisin lajin harrastamisesta.
Jenkkifutiksen kausi kestää keskimäärin toukokuusta syyskuuhun hieman joukkueesta riippuen. Pian on aika vähän höllätä ja jäädä odottamaan uutta kesää.
